Streets of Rage 4

Streets of Rage 4 on yksi niistä peleistä, jotka tuovat nostalgiset muistot elävästi mieleen. Tätä peliä on odotettu pitkään, ja sen saapuminen mobiililaitteille on ollut kuin unelma. Jos olet koskaan viettänyt tunteja pelaten alkuperäistä peliä, tiedät, mitä tarkoitan. Tämä peli on paluu menneisyyteen ja samalla askel eteenpäin.

Kun haluan pelata lyhyen mutta aktiivisen session

Minulle tämän pelin luontevin käyttötapa on napata puhelin esiin silloin, kun haluan tehdä jotain keskittynyttä ilman pitkää valmistelua. Sivulta toiselle etenevä katutappelu sopii paremmin lyhyeen pelituokioon kuin laaja seikkailupeli, jossa pitäisi palauttaa mieleen monimutkainen tehtäväketju tai tutkia karttaa. Streets of Rage 4:n rytmi syntyy siitä, että seuraan ruudun tapahtumia, valitsen milloin hyökätä ja milloin väistää, ja yritän selvitä seuraavaan kohtaamiseen.

Arjessa tämä voi tarkoittaa esimerkiksi sitä, että pelaan kotona muutaman kentän verran ennen muuta tekemistä ja lopetan, kun keskittyminen alkaa herpaantua. En suosittelisi sitä peliksi, jota avataan puolihuolimattomasti samalla kun katsoo televisiota: vihollisten liikkeisiin reagoiminen ja hahmon hallinta vaativat huomiota. Juuri tämä aktiivisuus on minusta pelin vahvuus, mutta se rajaa samalla tilanteita, joissa mobiilipeli sopii käteen.

Jos taas etsit peliä, jossa voi vain kerätä palkintoja, rakentaa tukikohtaa tai edetä rauhallisesti yhdellä kädellä, tämä ei ole yhtä luonteva valinta. Streets of Rage 4 nojaa suoraan toimintaan, eikä sen viehätys synny jatkuvista kirjautumisista tai hitaasta hahmon kehittämisestä. Sen vuoksi se tuntuu virkistävän erilaiselta moniin ilmaisiin mobiilipeleihin verrattuna, vaikka kynnys tarttua siihen voi olla korkeampi.

Mitä pelityyli vaatii kosketusnäytöllä

Mobiiliversiossa tärkein käytännön kysymys on, tuntuuko kosketusohjaus omissa käsissä varmalta. Ensivaikutelma voi olla helppo, mutta väkijoukon keskellä tarkkuus merkitsee: jos peukalo osuu väärään kohtaan tai ote vaihtuu kesken tilanteen, hyökkäys tai väistö ei välttämättä tule silloin, kun sitä odottaa. Siksi suosittelen totuttelemaan ohjaukseen rauhallisessa kohdassa eikä vasta silloin, kun ruutu on täynnä vastustajia.

Kannattaa myös pitää puhelinta tavalla, jolla peukalot yltävät mukavasti toimintoihin ilman, että kädet jännittyvät. Pienellä ruudulla sormet voivat peittää osan toiminnasta, ja pitkä sessio voi tuntua käsissä raskaalta. Jos kosketusohjaus ei tunnu omalta, se ei välttämättä tarkoita, että pelin taistelut olisivat liian vaikeita; kyse voi yksinkertaisesti olla siitä, ettei oma pelitapa sovi näytöllä ohjaamiseen. Tällöin kannattaa kokeilla pelin tarjoamia ohjausasetuksia ennen kuin tekee päätöksen koko pelistä.

Ensimmäiset vaikutelmat

Heti kun avaat Streets of Rage 4:n, huomaat pelin kauniit, sarjakuvamaiset grafiikat, jotka ovat saaneet modernin päivityksen. Se on kuin vanha ystävä, mutta tyylikkäämpi ja dynaamisempi. Pelin ääniraita on myös päivitetty, ja se vie sinut suoraan takaisin 90-luvun kaduille, joissa musiikki oli yhtä tärkeä kuin toiminta itse.

Kun pääset peliin sisään, huomaat nopeasti, että ohjaus on intuitiivinen ja sulava. Vaikka pelaat kosketusnäytöllä, se ei tunnu kömpelöltä. Kehittäjät ovat tehneet erinomaista työtä varmistaakseen, että klassinen beat 'em up -kokemus tuntuu saumattomalta mobiililaitteilla.

Ohjausasetukset, joihin kannattaa palata

En pidä oletuksena siitä, että yksi kosketusohjauksen järjestely sopisi kaikille. Ennen kuin jatkan pidemmälle, tarkistan, missä painikkeet ovat ja yllänkö niihin luontevasti sillä otteella, jolla oikeasti pelaan. Jos peukaloiden liike tuntuu kömpelöltä, pieni muutos painikkeiden sijoittelussa tai koossa voi olla hyödyllisempi kuin yritys opetella väkisin pelaamaan epämukavasti. Tavoitteena ei ole löytää teoriassa täydellistä asettelua vaan sellainen, jota pystyn käyttämään kiireisessäkin tilanteessa.

Äänen säätäminen on toinen arkinen mutta helposti unohtuva tapa tehdä pelistä omaan hetkeen sopiva. Musiikilla on vahva rooli tunnelmassa, mutta jos pelaan paikassa, jossa en halua häiritä muita, säädän ääntä ennen kenttään lähtemistä enkä kesken taistelun. Samalla huomaan, että ruudulla tapahtuvan seuraaminen tuntuu luontevammalta, kun en yritä pelata liian hämärässä tai kiireessä. Nämä eivät muuta pelin sisältöä, mutta parantavat sitä, miten hyvin pystyn keskittymään sen sisältöön.

Toistettava rytmi tekee pelaamisesta sujuvampaa

Kun perusohjaus alkaa tuntua tutulta, yritän välttää satunnaista painikkeiden hakkaamista. Se voi näyttää tehokkaalta hetken, mutta vaikeammassa tilanteessa huomaan helpommin, missä hahmoni on ja mitä ympärillä tapahtuu, jos teen yhden selkeän liikkeen kerrallaan. Tarkkailen vastustajien lähestymistä, valitsen sopivan hetken hyökätä ja jätän itselleni tilaa reagoida. Tämä on hyödyllinen tapa etenkin kosketusnäytöllä, jossa hätäinen peukalon liike voi viedä huomion pois itse toiminnasta.

Myös hahmon valinnassa kannattaa ajatella kokeilua eikä vain etsiä yhtä yleispätevää suosikkia. Eri taistelutyylien kokeileminen auttaa huomaamaan, millainen liikevalikoima tuntuu omalta ja mihin tilanteisiin oma ajoitus sopii. Jos jokin kohta tuntuu hankalalta, vaihdan joskus hahmoa sen sijaan, että yrittäisin ratkaista kaiken samalla tavalla. Tämä ei ole oikotie voittoon, vaan tapa oppia, miten pelin toimintaa voi lähestyä eri suunnista.

Yhteispeli ystävien kanssa muuttaa kokemusta vielä lisää, koska silloin pelaaminen on yhteinen hetki eikä vain oma suoritus. Se sopii hyvin iltaan, jolloin molemmat haluavat tehdä jotain aktiivista ja helposti ymmärrettävää: voi sopia pelisession, kokeilla hahmoja ja puhua samalla siitä, mikä kohta oli hankala. Jos taas haluan pelata täysin omaan tahtiin tai en halua sovittaa aikatauluja yhteen, yksin pelaaminen on suoraviivaisempi vaihtoehto. Yhteispeli on mukava lisä, mutta en ostaisi peliä vain sen varaan.

Milloin tämä toimintapeli on hyvä ostos?

Julkaisija Playdigiousin mobiiliversio maksaa 8,49 euroa, joten kyse ei ole ilmaiseksi kokeiltavasta pelistä. Minusta hinta on helpompi perustella pelaajalle, joka haluaa selkeän, toiminnallisen beat 'em up -kokemuksen eikä odota ilmaispelin kaltaista jatkuvaa palkintokiertoa. Pelissä on 100 000 latausta ylittävä käyttäjäkunta, ja sen keskiarvo on 4,8 noin 28 000 arvostelun perusteella. Nämä luvut kertovat suosiosta, mutta oma päätös kannattaa tehdä ennen kaikkea sen mukaan, pidätkö sivusuuntaisesta lähitaistelusta ja kosketusohjauksesta.

Peli on luokiteltu PEGI 12 -ikärajalla, joten huomioi se, jos etsit sopivaa peliä nuoremmalle pelaajalle. Se on pelihallityylinen toimintapeli, ei rauhallinen pulmapeli tai tarinavetoinen roolipeli. Android-versio edellyttää vähintään käyttöjärjestelmän versiota 9, ja nykyinen versio on 1.4.5. Pelin hinta on kertamaksu, mutta Playn kautta laskutettavia sovelluksen sisäisiä ostoksia voi olla 0,59–1,99 euron hintaluokassa. Tarkistan maksunäkymät aina ennen ostamista, jotta tiedän, mitä olen hyväksymässä.

Vertailussa moniin mobiilikaupan ilmaisiin taistelupeleihin Streets of Rage 4 tuntuu enemmän valmiilta peliltä kuin päivittäiseltä rutiinilta. Se ei ole yhtä sopiva valinta, jos haluat keräillä esineitä pitkän ajan kuluessa tai pelata lähes huomaamatta muun tekemisen ohessa. Toisaalta perinteiseen pelihallityyliseen toimintaan tottuneelle selkeä eteneminen voi olla tervetullutta: avaan pelin, keskityn taisteluun ja suljen sen, kun olen saanut tarpeekseni. Jos taas etsit laajaa avoimen maailman tutkimista tai rauhallista strategiaa, valitsisin toisen lajityypin.

Pelin mekaniikka ja pelattavuus

Peli on rakennettu samalla periaatteella kuin edeltäjänsä: kulje kaduilla, taistele vihollisia vastaan ja selviydy hengissä. Mutta tässä versiossa on paljon enemmän syvyyttä. Voit valita eri hahmojen välillä, joista jokaisella on omat erikoisliikkeensä ja taistelutyylinsä. Tämä tuo peliin strategista ulottuvuutta, joka pitää mielenkiinnon yllä. Uudet hahmot ja vanhat suosikit antavat sinulle mahdollisuuden kokeilla erilaisia pelityylejä.

Yksi parhaista asioista tässä pelissä on, että se ei ole vain uusintaversio. Se on jatko-osa, joka kunnioittaa sarjan perintöä, mutta tuo mukanaan uusia elementtejä. Pelissä on uusia tasoja ja vihollisia, jotka tuovat tuoreutta ja yllätyksiä. Ja kyllä, voit pelata myös ystäviesi kanssa, mikä tekee siitä täydellisen pelin niille, jotka haluavat jakaa retro-kokemuksen yhdessä.

Kun pelistä haluaa enemmän kuin läpäisyn

Kun olen jo tottunut ohjaukseen, kiinnostavinta ei ole vain päästä eteenpäin vaan huomata, miten oma päätöksenteko muuttuu. Taistelussa kannattaa seurata koko tilannetta eikä lukittua yhteen vastustajaan. Jos keskityn vain siihen, joka on aivan hahmon edessä, toinen voi päästä sivulta häiritsemään rytmiä. Siksi yritän pitää katseen hieman laajemmalla ja käyttää hyökkäyksiä harkiten. Tämä ei vaadi monimutkaista suunnitelmaa, mutta tekee toiminnasta hallitumpaa.

Toinen hyödyllinen tapa on käsitellä vaikeaa kohtaa pienenä oppimistehtävänä. Sen sijaan, että ajattelen vain epäonnistumista, mietin, tuliko ongelma liian hätäisestä hyökkäämisestä, huonosta etäisyydestä vai siitä, että en huomannut vastustajan lähestymistä. Kun muutan seuraavalla yrityksellä vain yhtä asiaa, huomaan paremmin, mikä oikeasti auttaa. Tällainen toistettava harjoittelu sopii pelin suoraviivaiseen rakenteeseen: minun ei tarvitse opetella valtavaa järjestelmää, vaan voin keskittyä siihen, miten luen ruudun toimintaa.

Jos pelaan ystävän kanssa, yhteinen rytmi vaatii hieman erilaista ajattelua. Kannattaa sopia, kumpi keskittyy mihinkin tilanteeseen sen sijaan, että molemmat ryntäävät samaan suuntaan huomaamatta toistensa liikkeitä. En pidä tätä tiukkana sääntönä, vaan yksinkertaisena keinona vähentää sekavuutta. Ystävän kanssa pelaaminen toimii parhaiten, kun molemmat hyväksyvät, että tarkoitus on pitää hauskaa ja oppia yhdessä eikä vain kilpailla siitä, kumpi tekee enemmän.

Missä mobiiliversion rajat tulevat vastaan

Kosketusnäytöllä pelaaminen on kätevää, mutta fyysisten painikkeiden tuntumaa se ei täysin korvaa. Pelaaja, joka arvostaa tarkkaa ohjausta tai pelaa pitkiä sessioita, saattaa pitää puhelimen ruutua rajoittavana. Lisäksi pienellä näytöllä toiminnan seuraaminen voi olla vaikeampaa, jos sormet peittävät näkymää tai pelaan liikkeessä. Siksi en valitsisi peliä ensisijaisesti matkakumppaniksi ruuhkaiseen bussiin, vaikka puhelimessa se kulkeekin mukana.

Myös pelin lajityyppi on selvä rajaus. Beat 'em up -toiminta nojaa toistuvaan taisteluun, joten jos en nauti vihollisten kohtaamisesta ja liikkeiden ajoittamisesta, pelin perusidea ei muutu myöhemmin toiseksi. Hahmojen kokeilu tuo vaihtelua, mutta se ei tee tästä tutkimuspeliä tai syvää tarinaseikkailua. Kannattaa siis miettiä, houkutteleeko juuri katutaistelun rytmi, eikä ostaa peliä vain siksi, että se on tunnetun sarjan osa.

Ostopäätöksessä huomioin myös sen, että kyseessä on maksullinen mobiilipeli, jonka rinnalla näkyy mahdollisia pieniä sovelluksen sisäisiä ostoksia. Jos odotan täysin ilmaista kokemusta tai haluan arvioida pelin rauhassa ennen maksamista, tämä lähtökohta voi tuntua hankalalta. Minulle olennaista on, että en sekoita kertamaksua ja mahdollisia lisäostoja toisiinsa: tarkistan, mitä ostan, ja päätän vasta sitten, sopiiko kokonaisuus omaan budjettiin.

Kenelle suosittelisin sitä

Suosittelisin peliä erityisesti sarjan vanhoille ystäville, jotka haluavat tutun sivusuuntaisen toiminnan uudessa muodossa, sekä uusille pelaajille, joita kiinnostaa pelihallityylinen lähitaistelu. Se toimii hyvin myös silloin, kun kaksi ystävää haluaa pelata yhdessä ilman, että yhteisen illan ohjelmaksi pitää opetella monimutkaista roolipelijärjestelmää. Hahmojen vaihtelu antaa syyn kokeilla uudelleen, vaikka itse pelin perusidea pysyy johdonmukaisena.

Jättäisin sen väliin, jos kosketusnäytöllä pelaaminen tuntuu jo valmiiksi epämukavalta, jos haluan rentoutua lähes ilman reaktioita tai jos etsin pitkää tutkimista ja laajoja valintoja. Myös ilmaisia pelejä suosivalla pelaajalla voi olla syytä miettiä hintaa tarkasti. Tässä ostoksessa maksan ennen kaikkea toimintapainotteisesta pelistä, en jatkuvasta uusien päivittäisten tehtävien virrasta. Se on hyvä valinta vain silloin, kun juuri sellainen pelaaminen kiinnostaa.

Minun käytännön neuvoni on aloittaa rauhassa, säätää ohjaus itselle sopivaksi ja kokeilla muutamaa hahmoa ennen kuin päättää, mikä tuntuu parhaalta. Jos ensimmäinen vaikea kohta tulee vastaan, tarkastelen omaa rytmiäni ennen kuin syytän ohjausta: hyökkäsinkö liian aikaisin, jäinkö paikalleni vai katsoinko vain yhtä vihollista? Näin mobiiliversion vahvuudet pääsevät paremmin esiin, eikä ensimmäinen kömpelö hetki ratkaise koko kokemusta.

Yhteenveto ja loppumietteet

Lopuksi, Streets of Rage 4 on ehdottomasti kokeilemisen arvoinen, jos olet ollut sarjan fani tai jos nautit klassisista beat 'em up -peleistä. Se yhdistää menneisyyden ja nykyisyyden tavalla, joka kunnioittaa alkuperäistä, mutta tuo samalla jotain uutta pöytään. Se on täydellinen sekoitus nostalgiaa ja modernia pelisuunnittelua.

Jos et ole vielä kokeillut tätä peliä, suosittelen lämpimästi lataamaan sen ja antamaan sille mahdollisuuden. Se on kuin aikamatka menneisyyteen, mutta mukana on kaikki nykypäivän mukavuudet. Joten, mitä odotat? On aika palata kaduille ja ottaa ohjat omiin käsiin!